Jyrki Varjosen blogi: Tipaton tammikuu voi paljastaa ongelmallisen suhteen alkoholiin

Alkoholin rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut merkittävä. Maailmanluokan alkoholitutkijat ovat todenneet, että jos tutkija ei ole vieraillut Suomessa uutena vuotena, vappuna tai juhannuksena, hän ei todennäköisesti ole nähnyt jotain olennaista alkoholin humalakäytöstä.

Nuorissa sukupolvissa on nyt esiintynyt aiempaa suurempaa kriittisyyttä alkoholinkäyttöä kohtaan. Perinteisesti alkoholinkäyttöä on jossakin määrin pidetty ihmisen omana asiana, ja kynnys toisen ihmisen alkoholinkäyttöön puuttumiseen on korkea. Meillä ei ole myöskään ollut tarkkaa tutkimusmenetelmää, jolla ihmisen alkoholinkäytön tarkka määrä voitaisiin määrittää.

Ongelmakäytön diagnosoimisessa on sovellettu jossakin määrin kohteliaisuutta. Kun alkoholiriippuvuus on ilmeinen, diagnoosiksi lääkärintodistukseen ilmaantuu ”alkoholin haitallinen käyttö”. Mahdolliset alkoholiongelmat jätetään myös usein mainitsematta lääkärinlausunnossa, koska niiden ei katsota edesauttavan sairasvakuutuksen etuuksien saamista.

Tissuttelu ei ole riskitöntä – pakonomaisuus voi paljastaa riippuvuuden

Säännöllinen alkoholinkäyttö myös silloin, kun se ei johda voimakkaaseen humalaan, voi altistaa riippuvuuden kehittymiselle. Tipattoman tammikuun voi nähdä jonkinlaisena testinä sille, onko alkoholinkäyttöön ehtinyt kehittyä riippuvuutta. Mikäli koko kuukauden mielessä pyörii alkoholinkäyttö ja on vaikeuksia vastustaa viinilasillisen kaatamista illalla työpäivän jälkeen, sen pitäisi toimia eräänlaisena herättelevänä viestinä henkilölle itselleen hänen tilanteestaan.

Alkoholiriippuvuusilmiön olennainen osa on käytön pakonomaisuus. Kyseistä pakonomaisuutta esiintyy ehkä enemmän kuin yleisesti halutaan nähdä. Suhtautuminen alkoholiriippuvuuteen on lähtökohtaisesti mustavalkoista ja siinä olevaa monimuotoisuutta ei hahmoteta. Alkoholiriippuvuus koetaan stigmatisoivana ja häpeällisenä asiana, johon liittyy paljon kielteisiä mielikuvia. Tämä on omiaan johtamaan siihen, että ilmiön olemassaolo yksilön elämässä pyritään asianomaisen osalta pitkälti kiistämään usein niin pitkään kuin mahdollista.

Alkoholiongelmien esiintyminen väestössä on erilainen kuin usein ajatellaan. Väestötasolla kyseessä on dynaaminen prosessi, jossa uusia alkoholiongelmaisia syntyy koko ajan ja aiempia poistuu ongelmakäyttäjien ryhmästä.

Alkoholisuhteita on erilaisia – tärkeää tunnistaa etäisyyden ottamisen tarve

Yleisesti on tiedossa, että säännöllisellä, runsaalla alkoholinkäytöllä on moninainen negatiivinen vaikutus terveydentilaan. Tämä järkitason tieto ei kuitenkaan tee kaikista ihmisistä raittiita. Psykologisesti päihteisiin liittyy ”sekä keppi että porkkana”. Eräällä kollegalla oli reipas tapa kysyä potilaalta, jonka runsas alkoholinkäyttö oli ilmeistä, että onko teillä muita harrastuksia kuin alkoholinkäyttö. Tämä lienee esimerkki herättelystä, jota toisinaan tarvitaan.

Toinen asia sitten on, miten se kunkin kohdalla ja eri tilanteissa on tyylikkäintä ja vaikuttavinta toteuttaa. Alkoholinkäytön vaaroista on olemassa monenlaisia kansanviisauksia vuosikymmenten varrelta, kuten että ei ole olemassa sellaista ongelmaa, jota alkoholinkäytöllä ei saisi vielä suuremmaksi.

Päihteidenkäytössä osalla ihmisistä esiintyy päihteisiin liittyvää himoa kyseistä päihdyttävää ainetta ja sen vaikutusta kohtaan. Osa ihmisistä taas suhtautuu alkoholiin kuin rakkaaseen tuttuun ystävään, joka lohduttaa erilaisissa elämän käänteissä. Alkoholikulttuuriin liittyvä ilmiö on se, että alkoholiin yhdistetään perinteisesti tietty juhlavuus. Kun otamme lasin viiniä, muutumme ikään kuin kreikkalaisiksi antiikin filosofeiksi, jotka uraa uurtavasti vievät kansakunnan älykkyyttä eteenpäin. Miten muuten kuin kuohuviinillä voisi juhlia raitistumistaan?

Ihmisen suhteeseen alkoholiin pätee paasikiviläinen toteamus, että viisautta on tosiasioiden tunnustaminen. Jos alkoholi aiheuttaa enemmän ongelmia kuin positiivisia vaikutuksia, suhteeseen kannattaa ottaa etäisyyttä. Asiantuntevia tahoja avuksi taisteluun löytyy, jos tuntuu siltä, että viinapiru on saanut liikaa valtaa.

Tipaton tammikuu on hyvä ilmiö – joskaan muulloinkaan ei pitäisi joutua selittämään, jos ei halua ottaa tai käyttää alkoholia.

Jyrki Varjonen

psykiatrian erikoislääkäri

Työeläkeyhtiö Elo, johtava asiantuntijalääkäri